Kävin tuossa juurikin juoksemassa sen verran miltä keuhkoiltani ja kunnoltani pystyin. Olen ollut viikon verran puolikuntoinen ja kipeä, joten kun pikkasen jo jalat kantaa, niin on pakko päästä heti juoksemaan. Mitä ihmettä?? Niin se vaan kuitenkin on.
Välillä pysähdyn unelmoimaan treenaamisesta ja juoksulenkeistäni. Nii-in, weird..Tiedän..Joku treenaa sen vuoksi että mahtuu lukioaikaisiin farkkuihin, joku ostaa tarkoituksella mekon, missä näyttää epämuodostuneelta nakilta ja toivoo, että siitä saisi kipinän kuntoiluun. Toinen urheilee, jotta voisi syödä enemmän karkkia, joku taas siksi, että tänä päivänä nyt vain tarvitsee näyttää älyttömän hyvältä. Hetkinen! Kuka määrittelee oikeasti sen mikä näyttää hyvältä? Tämä kysymys on sama kuin se, (mitä usein pohdin) että mikä oikeastaan saa aikaan ihmisen musiikkimaun..Tai ylipäätänsä mikä muokkaa ihmisen innostusta taiteeseen, muotiin, matemaattisiin aineisiin ym.
Ennen treenasin sen takia, että oikeasti inhosin kroppaani. Pikkuhiljaa alan olemaan sinut sen kanssa kun lihasmassa alkaa kasvamaan ja läski vähetä. Ja nyt treenaan yhä enemmän sen vuoksi, että saisin paremman kunnon itselleni. Pääsisin kovempaa ja jaksaisin pidempään. Kerronpa nyt mistä en ole itsessäni pitänyt (kannattaa ottaa huumorilla, vaikka tämä on totista totta!): välillä vääntelen naamaani ja katsoisin miltä se näyttäisi kireämpänä (ei paha, ei pahalta ollenkaan), mutta silti ehdoton ei kauneuskirurgialle! POSKET voisivat siis olla pienemmät ja hei, millä läskin saa poskista pois! Ehkä se, että juoksen ja saan aikaan tärähdyksiä, myös treenaa poskia..No, ehkä ei kuitenkaan, mutta naamaa voi väännellä ja lauluhan on hyvää treeniä! Kyllä ne siitä pienenee ja vanhempana sitten kun ne alkaa oikein tosissaan roikkumaan, niin onhan teippi keksitty.
Tämä kuulostaa niin hullulta tiedän, mutta on hauska kertoa muillekin, kuinka turhamaisia naiset voivat olla. No niin, sitten tulevat POLVET. Inhoan polviani! Tuskaista ajatellakin että laittaisin shortsit jalkaan ja painattaisin kaupungilla. Siksi en toivo kuumia kesiä, kun en pysty pitämään lyhyitä shortseja tai hameita. Olen yksi niistä, jotka pitävät niitä miesten inhoamia kaameita leggingsejä ympäri vuoden. No jaa, mitäs sitten...TAKAPUOLI..Ei viitsisi edes alkaa tästä..Aiheesta voisi kirjoittaa romaanin. Sanoin aina pienenä että minulla on Pekka Puupään takapuoli (kannattaa googlettaa), sitä siis löytyy. Ja olen huomannut että istuminen ei sitä pienennä, päinvastoin..Sitten en tykkää sormistani tai varpaistani. Vaikkakin minulla on pianistin kädet. Saa helposti soitettua oktaavin..
Nyt voi siis kysyä: mikä mua vaivaa??? Uskon että monilla naisilla löytyy lista niistä kohdista, joita he kropassaan inhoavat. Tämä on kyllä niin kurjaa. Ajattelin pienempänä, etten voi ikinä päästä naimisiin, koska minulla on niin karmaisevat polvet! Miettikää! Tai no älkää sittenkään. Minulta evätään kohta kaikki luottamustoimet kun selviää, että se onkin ihan pehmeä päästään. Monilta kysellään, että mikä on se paikka mihin ensimmäisenä toisen vartalossa kiinnität huomiota..Minut ainakin raakataan heti pois niiden listoilta jotka katselevat polvia. Rankkaa tämä elämä.
Olen ajatellut että ihan vain shokeeratakseni muita ja itseäni, kaivan minihameen tai ne shortsit sieltä kaapista esiin ja menen Hämeenkadulle kävelemään. Tämä tyhmä polvikammo pitää saada pois! Ai niin, tarkoitan siis, että pitäisin niitä shortseja ilman leggingsejä. Ja jos joku tuijottaa, että on toi pöllö kun ei tajuu että joku roti pitäis shortsien käytölläkin olla, niin annan tuijottaa. Sillä kuka määrittelee kauniin?? (Itse olen kyllä arvostelija kovimmasta päästä, siltikin vaikka en ole täydellinen.) Ja vielä loppukaneetiksi. Menin juoksun jälkeen suihkun kautta pakastimelle ja otin sieltä jäätelön. Ei tämän elämän niin tarkkaa pitäisi olla. Itsehän tässä kropassani elän. Ja jäätelö on hyvää!
