Suurien virtojen lähde

http://www.youtube.com/watch?v=f678mOfAtMk

Aloitetaan musiikilla ensin, hyvä kappale taustalle soimaan ja sitten lukemaan..

Olen kai pohjimmiltani suuri idealisti, jokainen ihminen on. Minusta tuntuu, että ilman sitä on kovin hankala elää. Ainakin itselläni. Nuorempana varsinkin olin hyvinkin jyrkkä monen asian suhteen. En IKINÄ värjää hiuksiani. En IKINÄ ota permanenttia. En IKINÄ ota asuntolainaa. En IKINÄ tee sitä tai tätä. Kaikki, mitä en IKINÄ olisi halunnut tehdä, on elämässäni tapahtunut. On se kumma juttu, niinkuin pikkuveljeni sanoisi. On se kumma juttu.

Joku meitä ihmisiä ajaa eteenpäin. Joku meidän sisällämme saa räjähtämään tai rakastumaan täysin, vihaamaan ja ilostumaan. Joku lähde, mistä syntyy suuria virtoja. Itselläni se on rakkaus musiikkiin. Se saa minut tuntemaan koko joukon eri tunteita. Jollain toisella se on urheilu. Monesti ne asiat, jotka saavat meidät tuntemaan elämämme suurimpia tunteita, määrittelevät pitkälti keitä olemme ja persooniamme.

Mikään muu ei oikeastaan elämässäni saa minua elämään yhtä hyvin kiinni kuin se, että minulla on palo tuottaa ja tehdä musiikkia. Ilman sitä, uskoisin, että elämäni olisi aika merkityksetöntä. Tietysti rakastan työtäni ja se onkin tällä hetkellä toinen merkityksellisen elämän lähde. Ja tietysti olen myös uskossa, joten se on kolmas merkittävä asia elämässäni. Mutta pelkkä usko ja työ eivät saisi minua jaksamaan päivä toisensa jälkeen välillä niin tylsääkin elämää. Ihmisellä on pakko olla unelmia. Pakko olla joku päämäärä mitä kohti mennä. Täytyy olla joku tarkoitus elämälle. Minulla se on musiikki.

Olen monia asioita koittanut tehdä ja toteuttaa. Aina kuitenkin palataan tälle alkulähteelle, mikä on musiikki. Sieltä aina löydän itseni. Mikään ei voita sitä tunnetta kuin että voi antaa osan itsestään muille laulun kautta. Siihen uskaltaa hypätä täysillä. Sen vietäväksi uskaltaa antautua. Siihen on kasvanut. Uskon, että ihmisellä on oltava tällainen jonkunlainen pakote elämässään. Jonkinlainen palo, joku lähde, mistä ammentaa. Tai ainakin näin on minun kohdallani.

Monesti työssäni näen ihmisiä, joilla on tietyllä lailla saattanut toivo mennä. Ei jaksa enää. Suomen masennustilastot kertovat tai oikeastaan huutavat tätä samaa. Miksi me masennumme?? Kaikki pitäisi olla hyvin, meillä on elämässämme kaikkea mitä tarvitsemme. Rahaa, perhe ja työ..On löydettävä tarkoitus elämään. Emme me turhaan täällä ole. En yhtään ihmettele, jos esimerkiksi evoluutioteorian tyhjyys saa ihmiset kyseenalaistamaan kaiken. Jos siihen uskoo, niin uskoo sattumaan ja tällöin elämässä ei ole mitään toivoa. Nykyään on sitten tullut esille toisenlainen ääripää ja kaikki outo hengellisyys valtaa alaa. Meditointi, henkimaailmat, jooga, itsensä löytämisen retriitit...Lista voisi jatkua vaikka kuinka pitkäksi.

Missä on sinun lähteesi? Minkälaisia virtoja se synnyttää? Missä on intohimosi? Mille elät? Ihmisen on voitava vastata näihin kysymyksiin, muuten hän ajelehtii tyhjän päällä..

Palatakseni vielä alkuun. Minä synnyin nenä poskella. Siis kirjaimellisesti nenä poskella ja lääkärisetä sanoi meidän ädillemme, että tästä tytöstä ei koskaan tule laulajaa tai sitten tarvitaan leikkaus. Äiti kertoi tämän minulle kun kasvoin ja uskoin aina tämän, enkä koskaan pienimmässäkään määrin ajatellut että osaisin laulaa. Kunnes n. 18-vuotiaana eräs nainen sanoi minulle, että minusta tulee laulaja ja vannotti, etten uskoisi sitä mitä minusta oli sanottu. Joten tässäkään tapauksessa EI IKINÄ ei toteutunut. Vaan se, mikä minusta piti tulla, kasvoi salassa ja tänä päivänä siitä lähteestä saan ammentaa. Tänä päivänä elän sille, että saan laulaa ja se on suurin intohimoni. Joten löydä lähteesi ja toteuta unelmasi, jos sinun ne tulee toteuttaa!