Minkälainen on sellainen ihminen, joka tuntee lujaa? Tunteet tulevat usein mukaan silloin kun tekee ja työstää jotain intohimoisesti. Itse olen intohimoinen musiikin ja työni suhteen. Näiden sisältämät asiat tuovat esiin hyvät ja huonot puoleni parhaiten.
Yksi elämäni suurimmista iloista on lapset. Nämä pikkuiset nappulat, jotka valaisevat tätä maailmaa. Neuvolassa usein terkka kehoittaa perhettä nimeämään masuvauvan. On hyvä ottaa vauveli alusta asti mukaan elämään ja luoda suhdetta tähän. Ja sitten kun, niin, sitten kun, minulla itselläni on vauva, niin hänen nimekseen tulee Nappula. MUTTA, tämä ei ole mikään vauvastoori. Vaan haluan kertoa miksi lapset ovat elämässäni niin tärkeitä ja miksi valitsin neuvolan. Tyyliin Join the army, Uncle Sam want´s you..vai miten se meni..
Suurin toiveeni tässä maailmassa on, että lapset voisivat hyvin. Ettei yhdenkään ihmisen käsi nousisi lasta vastaan, ettei yksikään puurolautanen ohittaisi nälkäistä suuta, ettei yhdeltäkään, joka kaipaa vanhemman syliä, suljettaisi pois sitä mahdollisuutta. Näin ei kuitenkaan ole ja siksi minä itken. Ei yksi ihminen voi maailmaa muuttaa, mutta haluan silti koittaa. Juttelimme juurikin töissä siitä, pitäessäni vastasyntynyttä sylissäni, kuinka tämä maailma on paha paikka ja tänne kuitenkin koko ajan syntyy lapsia. Viattomia pikkuisia. Sanoin sitten siihen, että ei meidän auta kuin taistella sitä pahuutta vastaan. Tehdä kaikkemme suojellaksemme lasta. Joistain on parempi olla ajattelematta näitä asioita, mutta en millään usko että se on vastaus. Epäkohdat ei ajattelemattomuudella mene pois.
Ohessa YK:n lasten oikeuksien sopimus, jos kiinnostaa kurkata:
Vuoden 1959 kokouksessa YK hyväksyi lapsen oikeuksien julistuksen. Tämä ei kuitentaan vielä sitonut valtioita laillisesti mihinkään. 1989 valtiot sitoutettiin tähän julistukseen ja lapsen oikeuksien sopimus tuli sisällyttää valtioiden lakiin. Tässä nuo 10 periaatetta lapsen oikeuksista. Kannattaa tsekata=)
No, mitäköhän tuosta on mennyt aikaa. Sellainen 20 vuotta ja en kyllä tiedä, onko lasten asema parantunut vai hunontunut. Tämä aihe on niin laaja ja monipuolinen, että siitä riittää kyllä kirjoitettavaa. Itse haluan kuitekin sanoa sen, että toivoisin, että me aikuisina tekisimme kaikkemme suojellaksemme lasta! Yk:n julistuksessa periaate 9 sanoo: Lasta on suojeltava kaikelta laiminlyönneiltä, julmuudelta ja väärinkäytöltä. Ja periaate 8: Lapsen tulee aina ja kaikissa olosuhteissa olla ensisijalla suojelua ja apua annettaessa.
Maasta se pienikin ponnistaa, on vanha sananlasku. Mutta minkälaisesta maasta? Minusta on ihanaa nähdä vastaanotolla nauravia iloisia lapsia. Totta kai. Mutta minusta on ihana nähdä myös mieltään osoittavia itkeviä lapsia, koska silloin tietää, että heillä on turvallinen aikuinen kasvattajana, jolle he saavat osoittaa mieltään ja kertoa siten oman mielipiteensä.
Me aikuiset joskus käyttäydymme niin tyrannimaisesti lapsiamme kohtaan. Tämän maan lapsia. Esimerkiksi luin Iltalehdestä juurikin uutisen, jossa pohdittiin sitä, pitäisikö hyväksyä eutanasian mahdollisuus niille aikuisille, joille syntyy ei haluttu, vammainen lapsi. Tuntuu vaan niin pahalta. Kenellä on oikeasti oikeus tähän!? Kenellä on oikeus sanoa sinulle, että sinä olet ei haluttu. Kenellä on oikeus sanoa, että minä toivon, ettet sinä olisi ikinä syntynyt tähän maailmaan. Tämä maailma on yksinkertaisesti niin hullu. Mutta vaikka täällä onkin masentavaa ja tämä kirjoitus tuntuu siltä, niin minä toivon, että ihmiset taistelisivat näitä asenteita vastaan. Koska mekin olemme ponnistaneet lapsuudestamme. Meille on annettu mahdollisuus...Ja jos olemme kokeneet sellaisia asioita, joita lapsen ei tule kokea, niin meidän pitäisi entistä enemmän taistella sen puolesta, etteivät ne lapset, jotka tänä päivänä kokevat vääriä asioita, kokisi niitä.
Neljä vuotta sitten syntyi maailmaan valloittava kummipoikani. (Tätinä on muuten kiva olla ja kummipoikanikin osaa käyttää tätä hyödyksensä. Hän aina muistaa mainita äidillensä, että Janika antaa mun tehdä mitä vaan. No en kyllä ihan mitä vaan, mutta aika leppoinen täti yritän olla) Kirjoitin tuolloin pojalle laulun ja aina kun laulan sitä, se saa minut itkemään. Laulu sisältää monia sellaisia tunteita, joita en halua paeta. Tuon pojan puolesta myös rukoillaan päivittäin. Usein iltaisin tulee pelko siitä, että mitä jos jotain sattuu tai tapahtuu. Mitä jos jotain sattuu...Monikin antaisi elämänsä noiden pienten valonsäteiden puolesta. Ja se tuska, mikä tässä maailmassa on lasten puolesta, pitää meidät varpaillamme ja saa meidät taistelemaan noiden lasten vuoksi. Ei siksi, että he olisivat isoina tehokkaita ja viisaita, vaan heillä olisi hyvä, rakastava ja turvallinen pohja mistä elämäänsä ponnistaa.
Tässä lauluni sanat:
Pieni ihme kun synnyit maailmaan
jäljen jätät muiden elämään
ja kun kasvat niin toivon ainoastaan
ei pahuus sua kiinni saa milloinkaan
Olet ihana niin sulle kerrotaan
siitä voiman saat sä elämään
koska maan päällä rakkaus ainoastaan sua kantaa
eikä mikään muu milloinkaan
Vaikka pilvet peittää sun tien
Rukous sua kantaa kotiin vie
Olet aina suojassa siellä missä kuljetkin
Seurassa enkelin
Vaikka musta olisi tie
Mukanasi kauneutta viet
Jeesus siunaa kaikki sun matkasi
Ja tukea saat, Hän sua kannattaa
Toivo kantaa vaikka toisinaan
Kaikki hyvin ei sujukaan
Silloin usko ja Hän sua johdattaa
Aina siihen luottaa saat
Koskettava teksti <3
VastaaPoista