Yhtä suurta projektia

Muutama vuosi sitten aloin kirjoittaa omaa kirjaa. Siitä piti tulla myyntimenestys. Kirjoitin sitä muutaman luvun ja vieläkin se on jossain tietokoneeni uumenissa ja odottaa, ehkä ikuisesti..Minulla on myös pari keskeneräistä neulontatyötä: yksinäinen villasukka ja tuubikauluri. Langat on hankittu kyllä, mutta jostain syystä kädet eivät vain käy ja kilistele kutimia. Rakastan myös piirtämistä ja maalaamista, mutta 20 erilaisen lyijykynän setti makaa jossain muuttolaatikkojen pohjalla. Kun ostin ne, oli päässäni tuhat erilaista piirustusideaa..Kynäparat! Aloitin myös vuosia sitten tekemään levyä (sellaista missä ihan oikeasti minä olisin laulajana), se kuitenkin jäi, ilmeisesti ei ollut sen aika. Tai sitten oli tarkoitus vielä säästää kuulijoiden korvaparkoja! Ja Suomi kiittää!

Katsoin joku vuosi tässä elokuvan Julia ja Juliet (tai Juliet ja Julia), ja aivan älyttömästi innoistuin leipomisesta. Sinä yönä en meinannut saada unta, kun kaikenmaailman reseptit pyörivät päässäni. Varsinkin kohtaus missä täytetään kalkkunaa jäi mieleeni. Minäkin haluaisin oppia tuon jalon taidon!! No, siinä meni yöunet ja taisin minä saada aikaiseksi kantaa keittokirjan olohuoneesta keittiöön saakka. Siihen jäi se kokin ura.

Pari vuotta sitten piti aloittaa harjoittelu puolimaratoonille. Verenmaku suussa harjoiteltiin ja olin varma siitä että sitten kun aika tulee, niin maaliviiva ylitetään. Tämä tyssäsi siihen, että tuli liian rankasta harjoittelusta rasitusmurtuma jalkaan ja siihen jäi sekin harjoittelu. Ei vaan jaksanut aloittaa uudestaan.

Lisäksi vuosia takaperin, minä, terveydenhoitaja, olin perustamassa omaa kahvilaa. Tajutonta! Silloinkin onneksi joku oli taustalla toppuuttelemassa, enkä ottanut älyttömän suurta lainaa kahvilabisnestäni varten. Ehkä se ei kuitenkaan olisi ollut minun juttuni.

Mitä siis haluan sanoa. Olen äärimmäisen innostuvaa sorttia. Yöunet menevät heti innostuessani suunnittelemaan sitä kaikkea hienoa mitä haluan tehdä. Parin päivän päästä innostus laimenee ja elän taas normaalina ihmisenä normaalia elämää. Perheeni on tottunut siihen, että menen heidän eteensä uuden idean kanssa. Milloin olen lähdössä ulkomaille töihin, milloin aloittamassa uutta ammattia.

Ja nyt olen siis aloittamassa blogia. Minä! Ei kannata siis kummeksua jos tämäkin tyssää jo heti alkuunsa. Minulla on kuitenkin niin kova into kirjoitella elämästä ja kaikesta siihen liittyvästä, että uskon tämän jatkuvan. Tämä blogi on ihmiselämän ja ihmisten ihmettelyä. Ja ennen kaikkea itseni ihmettelemistä. Minusta saa äkkiä jakomielitautisen kuvan, mutta kaiken tämän keskellä olen aika ulospäin rauhallinen pakkaus. Ehkä kaikki muuttuu iän myötä. Unelmat karisevat ja tulee tyyntä..Ehkä ei kuitenkaan! Nyt vain mennään niitä oikeita unelmia kohti. Elämä on rankkaa, mutta unelmat kantavat. Ja ne elämän pienet ihmeet auttavat jaksamaan. Toivottavasti kirjoitukseni voivat antaa ideoita ja pysäyttää miettimään..Tätä kaikkea..Elämää..